Aika on taas lentänyt siivillä. Tai sitten kesän kuumuudet uuvuttivat niin pahasti, ettei ole jaksanut tehdä mitään.

Poikiin kesän helteet ainakin vaikuttivat. Roope on pyöristynyt silmissä tai no kaikki pojat paitsi Misse. Näin syksyn kylmien tultua on Missekin alkanut keräämään vararasvakerrosta talvea varten.
Poikien mielestä kesä oli varmasti yksi tylsimmistä, kun mitään ei jaksanut tehdä. Loppu kesästä alkoi Iwanin "aamulääkityskin" pettämään ja herra osoitti useampaan kertaan mieltään. Onneksi on tullut syksy ja viileät säät (välillä ehkä turhankin viileät) ja Iwankin on taas rauhoittunut tai sitten se on vaan aikuistunut.

Tuli kesällä sentään jotain tehtyä. Iwan pääsi hukkakauroja katsastamaan. Tosin tänä vuonna ei kaurapeltoon piiloutuminen onnistunut, kun kaura oli sen verran lyhyempää edellisvuoteen verrattuna.

Mitä nyt voi herran ilmeestä päätellä niin erittäin tyytyväinen on ollut. Auto kyydityksen vielä kaiken lisäksi sai ettei tarvinnut paasteessa kävellä pellolle.

Iwan se myös päätti ettei tänä kesänä tiputetakkaan karvoja, joten koko kesä mentiin melkoisella villa turkilla.

Iwanin ja Tsäkurin kanssa on myös hieman ennätetty jäljestämään. Iwanilla se on niin päivästä ja auringon kulmasta kiinni kuinka sitä jälkeä viitsitään nuuskuttaa. Toisinaan todella haastavassa maastossa menee kuin unelma ja tasaisella heinä pellolla heitetään makuulle ja katotaan "kuule haistele ite vaan, mut anna ne nami purkit mulle".
Tsäkuri nyt on tasa varma maasika, joka menee multa ym. aluskasvillusuus pöllyten, vielä kun aina malttais purkit ilmaista kunnolla eikä vaan kuonolla hieman tökätä sinne päin.

Roope se on vaan erikoistunut näin syksyn tullen lenkkeilyyn ja liika kilojen polttoon. Iltamyöhään ojan penkoista voi löytyä kivoja vinkuleluja, vaikka esim. hervottoman kokoisia myyriä, joita on kiva vinguttaa.

Roopen kanssa on suunnitelmissa lähteä ensi vuonna veteraani kehiä valloittamaan kastraattina ja ehkä myös ohjelmassa on silmäpeilaus kolmannen kerran. Mennään tarkastamaan, kuinka sokeaksi tuo koira on tullut edellispeilauksen jälkeen.

Tsäkur on myös päättänyt jättää vahtimiset Impun huoleksi. Jos pikku herra oikein kiukustuu niin sit Tsäkukin nostaa päätään ja ilmoittaa olemassa olostaan. Tsäkuria ei pikku asiat jaksa kiinnostaa, paitsi jos on kyseessä syötävä.

Tsäkurin tyyli näyte kuinka nukutaan tietämättömänä ympäristön tapahtumista.

Useamman kerran aamu tuimaan on saanut kiukkuisen näköisen mulkaisun kun on herran unia mennyt häiritsemään, eikä ole edes tuonut mitään syötävää mukanaan.

No Tsäkur on muutenkin alkanut oppimaan oman arvonsa ja osaa myös sen ilmeelleen ilmaista, varsingin jos riehuu kameran kanssa ja herraa ei voisi vähempää kiinnostaa olla kuvattavana.

Tämä kuva sarja sen jo kertoo. Paha mulkaisu ja sen jälkeen otetaan ritolat, kun ei uskota.

Ainiin vallan meinasi unohtua. Tsäkurillakin kävi vieras kesällä. Vallan riemastuttava jälleen näkeminen ja vinkumisesta ei meinannut tulla loppua, kun oli niin ihanaa nähdä pitkästä aikaa. Tämä vallan ihastuttava ja tunne kuohun aiheuttava vieras oli Kristiina. Tsäku pääsi autoonkin haistelemaan. Se tuttu ja turvallinen meno peli, jolla Tsäkukin on matkustanut. Mutta kaikki ei ollut auton osalta kohdallaan... siellä oli ihan uudet tuoksut niiden vanhojen ja tuttujen tilalla.
Muuten Kristiina.. kyl ne pupun korvat tuli syötyä, vaikkeivat ihan sitä olleetkaan mitä piti.

No tämä näistä isoista pojista ja loppuun vielä meidän pikku tappelupukari, joka on tänä syksynä syönyt kaksi antibiootti kuuria, kun on ollut jalka auki ja päässä vekit. Meidän pikku peltojen vampyyri kuningas.

Ihan loppuun vielä kuva, joka ei ole heikko hermoisille tarkoitettu.
Pojat saivat kesällä oikein TUORETTA ruokaa, jonka eteen kyllä tehtiin töitä. Tuikku mummille siitä iso kiitos kaikilta "kolmelta" kaukkari pojalta. Ja varmasti mummi osaa välittää kiitokset myös eteenpäin muille asianomaisille.