Aloitetaan Roopen luona käynnistä.

Aavebelgi Roope esittäytyy juhannuksen kunniaksi.

Poikien aita nuuskuttelut.

Roopen tekee niin huonoa, kun toinen saa nannaa ja hän ei (muutaman sai sivusta)

Ja Iwan valmiina ottamaan kopin.

Sitten pääsemme viime perjantaihin ja mamma katselmukseen.

Mammojen mielenkiinto heräsi, kun Iwan saapui paikalle.
Mikä toi on??? Ei, se ei oo meitin koira, se on väärän värinen.

Ja Iwania jaksoi kiinnostaa mammat. Varmasti pienet herneet hyrräs yli kieroksille, kun se mietti, mitä noi ON?!?

Iwan aiheutti suurempaakin ihmetystä mammoissa, kun oikein joukolla tarvi tulla ihmettelemään.

Jopa rehupöydän ovestakin piti kurkistaa, mikä siellä pihalla nyt oikein on.

Varmasti olisivat tulleet nuuhkaisemaan, jos olisivat niin lähelle päässeet.

Iwanilla oli monta fania, jotka saattoivat autolle saakka.

Ja viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä oma lellimamma Ränä.

Näytelmiin matkamme käy ja ehkä myös jälki puolellakin mennään pistäytymään, vanhoja muistoja verestämään.

Jelena saattoi olla hetkittäin erimieltä terveisistä, mutta valtaosan ajasta riemua riitti.

Illan riemut saatte tulkita kuva kimarasta.

Siskolikoille ja veljelle paljon Onnea!!

Suuri PERSOONA on poissa. Juokse villinä ja vapaana. Paikkaasi ei täytä yksikään ja hymyäsi ei unohda kukaan. Pidä taivaan lammasvarkaat kurissa Tsäkur.

Tsäkur
6.6.1999 - 9.1.2012

Yöllä taas mä menin parvekkeelle nukkumaan,
jotta lähempänä mua ois hän
Pediltäni taivas näkyy, ryhdyin oottamaan,
että näen tähden lentävän
Sanovat jos jossain huomaa tähdenlennon niin
toivoa voit'silloin mitä vaan
Yöllä ylös taivaalle mä pyynnön kuiskasin
Kävisipä pian tuulemaan

Tyyni oli eilen yö
mut kohta kuitenkin
Tuuli henkäisi ja tuntee sain
Joku liikkui lähelläni
koski poskeain
Tutun tassun tunsin ihollain

Enkä enää epäillyt
vaan tiesin, että voin
Niin kuin pieni lapsi nukahtaa
Ilma jota hengitämme samaa ilmaa on
Ja jalkojemme alla sama maa

Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen turkillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä muistan yhä vaan

Edempänä juttua Tsäkurin lääkäri käynneistä, muut pojat ovat voineet hyvin, paitsi Roope. Syksyn vesisateiden keskellä Roope teloi tassunsa lasin paloihin. Antibioottia ja tassu siteitä kului, mutta onneksi antura parantui yllättävänkin helposti, kun ottaa huomioon syksyn märän sään.

Roopelle on aloitettu ensi vuoden näyttely kalenterin suunnittelu ja tuomari tietojen kyttäily. Päätetty jos säät sallii, niin keväällä Imppu on killuttimia köyhempi. Misse on sentään tämän syksyn osannut olla tappelematta muiden kissojen ym. elikoiden kanssa.

Mutta siirrytään Tsäkurin lääkäri käynteihin, joka onkin piiiitkä tarina kerrottvaksi, vaikka kuina lyhentää.

13.10 Hemoglobiini kontrolli

Hemoglobiini hiukan laskenut edelliskerrasta. Enään ei muista mikä se oli, kun ei muistiin ole kirjoittanut, mutta lähempänä 120 kuin 130. Edelliskerralla (6.10) hemoglobiini oli 128.

28.10 Hemoglobiini kontrolli

Hemoglobiini noussut rutkasti, ollen 134.
Fosfori arvot olivat normalisoituneet. Todennäköisesti fosforin lasku johtui kilpirauhasista. Myös muut arvot olivat hyvät (maksa, munuaiset, Ca, Na, K, amylaasi, proteiinit, bilirubiini).
Kortisoni annostusta nostettiin 1 tabl/pv. Kirsu alkoi oireilla, kun kortisonia laskettiin  viikonvälein.

11.11 Hemoglobiini ja kilpirauhaskontrolli

Tsäkurin vointi hyvä, mutta hemoglobiini jälleen laskenut 122.
Kortisoni annosta laskettiin 1 tabl/pv.
Tsäkurille määrättiin "sairaslomaa", eli yrittää selittää ettei saa riehua ja rasittaa itseään.
Tyroksiini taso edelleen alhaalla. Annostus nostetiin 3+3/pv.

24.11 Hemoglobiini ja kilpirauhaskontrolli

Kortisoni nostettiin viikon ajaksi 2 tabl/pv, kun kirsu olialkanut mennä huonompaan kuntoon.
Hemoglobiini oli noussut 128.
Tyroksiini taso edelleen alhainen. Annostus nostettiin 4+4/pv.

2.12 Hemoglobiini ja kilpirauhaskontrolli

Vointi hyvä ja vihdoin hemoglobiini pysynyt, nousten 130. Hematokriitti 37.
Tyroksiini taso edelleen alhainen. Annostus nostettiin 5+5/pv.
Kortisoni laskettu 1 tabl/pv, viikon kuluttua kokeillaan annoksen puolitusta.

19.12 Hemoglobiini ja kilpirauhaskontrolli

Kirsu ehjä, mutta paksuuntuneen oloinen. Silmäluomessa samantapaista "ihottumaa", kuin kirsussa. Sarveiskalvo tarkastettiin ja todettiin terveeksi. Silmän kutinaan kokeillaan viikon ajan Oftan Dexa-Chloraa.
Kortisonia jatketaan 0,5 tabl/pv.

20.12 Hemo/ kilpi arvot Vetlabista

Pirkolta tuli joululahja uutisten ja joulun toivotustwen kera arvot.
Hemoglobiini arvo oli pysynyt, "nousten" 131:teen ja tyroksiini oli noussut viite arvoihin.
Kolmen kuukauden taistelu alkaa tuottamaan tulosta. Voiko tämän parempaa joululahjaa odottaa.
Kolmen viikon kuluttua menemme kirsusta kontrolliin. Toivotaan että kirsukin johtuisi kilpirauhasista.
Nyt otetaan lunkisti kortisonien kanssa ja annetaan elimistön rauhassa toipua.
Seuraavassa kontrollissa "jos mahdollista" yritetäänruveta jättämään kortisoni vallan pois. Jos tarve niin pyritään pärjäämään paikallishoidolla.
Kuukauden kuluttua tyroksiini kontrolli.

Kilpirauhaslääkityksen aloitus ja oikean tason löytyminen pitäisi olla helppoa, mutta Pappa osoitti ettei näin aina ole. Pirkkoa lainatakseni: Tsäkur on erityislaatuinen vanha herra, niin pitäähän sairauksienkin olla erityislaatuisia.

Nyt toivomme, että pysytään terveinä, jotta uusi vuosi voidaan aloittaa iloisissa merkeissä.

30.9 käytiin tarkastuskäynnillä.
Pissa alkoi olemaan ok, mutta hemoglobiini oli laskenut 119 eli keskivaikea anemia lähellä kriittistä. Antibiootti kuuria jatkettiin ja laitettiin Pappa ruokaperäiselle rautakuurille.

Heti maanantaina 3.10 mentiin seuranta käynnille, ettei hemoglobiini vaan ole entisestään tippunut. Hemoglobiini oli pysynyt samalla tasolla ollen 120. Tästä alettiin miettimään syitä alhaiselle hemoglobiinille.
Maanantaina Pappa sai myös olla hoitaja harjoittelijan potilaana, kun otettiin verinäyte. On se niin helppoa Papan kanssa olla, kun kaikkea saa tehdä ja Pappa vaan seistä jöpöttää. Tosin jos Pappa oli tahtonut niin olisi pystynyt hoitajan korvan nauskasemaan, oli se niin vaarallisen lähellä kuonoa.

6.10 jälleen mentiin seuranta käynnille ja silloin oli jo iloisia uutisia, kun hemoglobiini oli lähtenyt nousuun ollen 128. Pirkolle (eläinlääkärimme) oli virinnyt ajatus Papan potilaskertomuksia tutkiessa, jos nämä mystiset oireet johtuukin kilpirauhasesta.
Papasta otettiin kilppari näytteet ja lähetettiin ne eteen päin tutkittavaksi. Samalla myös jatkettiin antibiootti kuuria varmuuden vuoksi, kun elimistö oli lähtenyt vasta toipumaan. Aloitettiin myös kortisoni kuuri kuonon ihottuman tähden. Kortisoni kuuri siksi, kun Pappa niin kovin kuonoa tykkäsi kahnuttaa joka paikkaan.
Torstain käynnillä myös näytettiin todellinen luonne, kun ilmoitettiin kaikille kanssa potilaille mielipide heistä. Muuten Pappa on yleinen lellipentu, joka yrittää ohimennen rouhaista nappulasäkin kulmasta ja ensiapu pakkaukset ym. tutkitaan mitä kassan läheisyydestä löytyy ja naureskellaan kaikille, jotka ohimennen viitsivät raaputtaa.

Perjantaina 7.10 oli aihetta iloon (näin kieroutuneesti). Syy sairasteluun todennäköisesti löytyi.
Papan kilppari arvot olivat, kuin suoraan oppikirjasta otetut. Eli ei epäilystä, etteikö vajaatoimintaa olisi, kaikki arvot täsmäsivät. Pappa on sellainen malli esimerkki.

Nyt sitten syödään pillereitä roppakaupalla ja 13.10 mennään tarkastamaan hemoglobiini. Toivottavasti torstain jälkeen seuraavan kerran vierailemme Pirkon luona, vasta Marraskuun alussa kilppari kontrollissa.

Nyt eletään toivossa, että tuo kilppari oli kaiken takana, eikä mitään muita oireita/ sairauksia ilmene.
Pappa on reippaudellaan jaksanut ihmetyttää montaa ihmistä. Moni oli jo pari viikkoa sitten toivottomia Papan tilan tähden, eikä toiveita paljoa annettu, mutta Pappa näytti epäilijöille mistä vahvat kaukkari papat on tehty.

Tässä olen miettinyt kummoinen 12 vuotias riiviö tähän taloon vielä tulee, kun saadaan anemiat ja kilpparit hoidettua, kun nytten jo välillä tulee mieleen, ettei se ole 12 vuotias vaan 2 vuotias murrosikäinen riiviö.

Mutta palaamme vielä tässä aiheessa, kun on lisää kerrottavaa.
Muut pojat ovat olleet terveitä ja ihmeen kilttejä viime aikoina. Iwankin on osannut olla koiriksi kaupunki vierailulla ja näytti kuinka lutunen hän osaa olla, kun ihmiset osaavat pysyä tarpeeksi kaukana HÄNEN laumastaan.

Tästä on hyvä jatkaa syksyä ja aurinkoisista päivistä nauttimista.

Viime viikonloppuna ulkoilimme oikein urakalla, kun oli kaunis sää. No maanantaina Pappa oli hieman noope ja ajattelinkin, että tais olla rankka ulkoilu viikonloppu. Tai sitten ei. Tiistaina herraa ei kiinnosta nousta, eikä liiemmin liikkuakkaan, mutta mainittakoon, ettei ruokahalu ollut minnekään kadonnut. 

Aamusta heti puhelimen ääreen ja soittelemaan, jos jonnekin. Piti selvittää minne päästään lääkäriin, aamukahvi seura/ koiran kantoapu, töiden järjestely niin, että joku muu ne tekee tarvittaessa. 

11.15 saatiin aika Halikkoon ja tarvittaessa aikaisemminkin. Hieman ennen 11 kurvattiin pihaan ja saatiin herralle järjestettyä hoitohuone valmiiksi., jonne saimme mennä pötköttelemään. 

Papasta otettiin verinäytteitä, pissa tutkittiin, anaalirauhaset tyhjennettiin ja kuumetta mitattiin. Kaikki näytti hyvältä, mitä nyt hemoglobiini ja fosfori  hieman alhaalla ja kuumetta. Mutta se pissa oli kuulemma jotain aivan kamalaa ja eturauhasta pidettiin aivan selvänä syynä. Siltä seisomalta herra vispattiin pöydälle ja sai privaatti kyydityksen röntgeniin, jossa sitten kuvattiin keuhkoista peräsuoleen. No eipä se eturauhanen ollutkaan ja sisuskalutkin näyttivät paikallaan olevan, eikä niissä mitään erikoista näkynyt.
Näillä eiväillä päädyttiin ärhäkkääseen virtsatie tulehdukseen, joka on saattanut jo jonkin aikaa olla, mutta ulos päin ei vain ole mitään näkynyt. 

Saatiin hevos kuuri antibiootteja ja kipulääkettä, kun on vanhasta koirasta kyse niin ei saa jäädä paikalleen makaamaan. Loppu tiistai päivä piti tunkea koiran suusta nestettä ja ruokaa ales, kuulemma ihan sama mitä kunhan menee ja pysyy sisällä. Piimävettä saatiin niin kiitettävästi menemään, ettei seuraavana päivänä nähty aihelliseksi lähteä tiputukseen. Olisivat jo tiistaina ottaneet tiputukseen, vaikkei kuivinut ollutkaan, mutta alkoivat miettiä, että siitä saattaa syntyä liikaa stressiä ja antoivat kotiin ohjeet.
Tiistai iltana jo Pappa rupesi piristymään ja keskivikkona, jopa jo tapeltiin mennäänkäö autoon vai tarhaan ja ottiin juoksu askeleita. Nyt ollaan jo melko normaaleita, mitä nyt lääkkeet varmaan hieman väsyttävät.
Antibiootit taitavat olla melkoisen vahvoja, kun jo melkein kuukauden päivät kiusannut ihottuma nenässä alkoi paranemaan muutaman päivän jälkeen. 

Perjantaina pojat saivat viikon häslingeistä oikein kunnon luut ja niistä onkin riittänyt hupia. Iwan on hieman nenä sutturalla, kun Pappa on yöt tassulassa ja aamupäivisin tuvassa ja hän joutuu pihalla olemaan, mutta pääse hän sentään autoilemaan niin, että Pappa jää kotiin.

......

Paljon varmaan kaikkea on taas tapahtunut, mutta tämän viikon tapahtumat ovat päälimmäisenä mielessä. Mutta loppuun vielä kuvia poikien luun syönti tuokiosta.

SE PITÄÄ TAPPAA!!

TUKEVA ASENTO PITÄÄ OLLA.

NAMSKIS!