...jos ei muilla niin Tsäkurilla ainakin.

Niin se vuosi meni ja vaihtui. Roope oli onnensa kukkuloilla, kun pääsi oikein urakalla autoilemaan ja kyläilemään joulunpyhinä ja välipäivinä.

No Iwanin ja Tsäkurin vuosi loppui "ihanan" tytön löytämiseen. En sit kyllä tiiä oliko se niin ihana poikien mielestä, mutta kumpikaan ei sille mitään sanonut.
Uuden vuoden aattona, oli kääpiösnautseri tyttö lähtenyt karkuteille ja eksynyt meidän pihaan. Imppu sitä ens tutki tuolipinon alla ja minähän en mitään pimeässa tajunnut, vaan komensin sisälle syömään. Seurasta rohkaistuneena snautseri tyttö oli uskaltanut tulla tuolien alta pois ja oli rapuilla vastassa, kun menin Tsäkurin kanssa pihalle. En ehtinyt tajuamaan muuta kuin jotain rapun edessä, kun oven läväytin auki ja samalla hetkellä olikin jo Tsäkur takaisin sisällä ja ovi piukasti kiinni.
Ensiks luulin että se oli uhkarohkea mäyrä, kun ne viime aikoina on melkein pihassa asti tassutelleet, mutta tarkemman tutkimisen jälkeen se osoittautuikin hyvin pelokkaaksi pikkukoiraksi, jonka toppahaalarikin oli ihan miten sattuu päällä.
Koiran onneksi Tsäkur ei syönyt ihan heti jälkiruuaksi ja sen kaulapannasta löytyi puhelinnumero.
Tyttö oli ollut yli neljä tuntia karkuteillä ja eksynyt noin kilometrin päähän mökistään.
No tulipahan tehtyä hyvätyö vuoden viimeisille tunneille, kun tytön palautti oikeille omistajilleen.

No se siitä uudesta vuodesta, joka muuten meni ihan normaaliin tapaan, kuten mikä tahansa päivä vuodesta.

Mutta mutta se uusi vuosi ja uudet kujeet....

Aloitetaan kilteimmästä päästä eli Iwanista yllätys yllätys. Herralla on oikeesti herneitä päässä ja ne jopa kohtaavat. Iwanista on tullut iso poika ja osaa olla kiltisti, mitä nyt on sitä mieltä että äiteellä on kylmä sängyssä ja raahaa rukkaset sänkyyn ja putsaa aina välillä pöydät murusista, mutta pääsääntöisesti kilttimpi mitä viime vuonna. Ainut paha teko nyt oli et se tikkas käteen, mutta omapahan oli taas tyhmyyteni, koskahan saisi itsensä koulutettua... no tuskin koskaan muuta kuin kantapään kautta.

Ja kukas se on yrittänyt ollakaan kiltti. No tietenkin minun tottelevainen ja osaava Roopeni. Hmmm... No vuoden treenit on aloitettu... No joo ei niistä sen enempää ainakaan vielä, kun tuo keskittymiskyky on taas mitä on ja itselläkin aikaa riittää vaikka muille jakaa eli pirunmoista kiirettä pitää ja ajomestarikin yrittää kokoajan torpedoida treeni mahdollisuuksiamme... no ei sentään vaan yrittää järjestää aina tiistai illat vapaaksi että pääsen treenaamaan.
Roopekin muuten osaa pöydältä varastamisen jalon taidon.. ainakin jos erehtyy unohtamaan leipänsä pöydälle, kun lähtee vastaamaan lankapuhelimeen.

Kolmas koijari se kaikkein pahin. No jaa nyt kyllä täytyy taas vähän aikaa miettiä mitä oikein sanoo Tsäkurista.... No jos Iwan on kasvanut henkisesti niin Tsäkur on vaipunut kakaran tasolle. Tässä viikon parin sisällä herra on kaksi kertaa käynyt omatoimisesti vierailemassa nappula säkillä ja pöyrinyt sen jälkeen kuin syöttiläs sika. Ensimmäisellä kerralla se oli päättänyt lajitella palavat roskat omalla tavallaan ja murtautua isoon puiseen puulaatikkoon, jossa nappula säkkiä säilytin. No eihän sitä siellä voinut enään säilyttää vaan siirsin sen isoon huoneeseen ovien taakse, mutta eipä sekään riittänyt, kun herra siirsi nojatuolin pois tieltään ja avasi liukuoven ja repi tiellä olevat tavarat olohuoneen puolelle ja taas oli seurauksena paskaa olohuoneen matolla.
No jollen mitään muuta opi tästä niin Tsäkur alkaa saamaan riisillä höystettyä ruokaa, jotta herran ruokahalu tyydyttyisi.

Mutta eipä täällä kai mitään muuta niin mullistavaa ole tapahtunut joten hyvät vuoden jatkot.

(Huomasin muuten just äsken et, Roope alkaa kohta olemaan netti konkari kun viides vuosiluku alkoi pöyrimään blogi kirjoituksissa ja arkistossa, kohta tulee täyteen neljä puoli vuotta netti elämää).

 

Pitkään on jo puhuttu ja viime vuonna haastettukin suorittamaan Roopen kanssa BH-koe tänä syksynä.
Monta kertaa tuli mietittyä ilmoitanko ja sen jälkeen perunko.

No sitten koitti se viikko jolloin koe on. Armoton loppu viimeistely alkoi ja monta kertaa poljettiin maata jalalla, kun koiran pään sisällä olevat herneet ei kohtaa. Mutta kaikesta huolimatta lähdettiin lauantai aamuna luottavaisin mielin liikkeelle ja koe paikalle.

Toivoin sisimmässäni että olisin ensimmäisten joukossa ja pääsisin ensin suorittamaan liikkeet. Mutta eihän näin hyvä tuuri voinut käydä. Oltiin sitten toiseksi viimeinen koira toiseksi viimeisessä parissa ja ekana paikalla makuussa.
Paikalla makuu meni ihan hyvin siihen asti kunnes melkein slaakin partaalle ajautunut ohjaaja kuuli liikkeestä maahan käskyn tietäen että seuraava käsky on tänne. Ainoa ajatus mikä päässä oli et nyt pysyt perke**** koira siellä maassa tai tulee tunti turpiin. Ohjaajan helpotukseksi se koira pysyi ja sain kävellä hakemaan koiran paikalla makuusta joka todellakin makasi vielä samassa paikassa mihin olin jättänyt.

No sitten koittikin tottis osuus... no siitä ei sit sen enempää kuin hävettää vielläkin, kun Roope löysi elämänsä kumppanin ja vielä arvostelua kuunneltaessa se uikutti pääkallellaan tyttö tervun suuntaan.
Seuraaminen oli täyttä sittiä, täys käännöset pitkiksi, istumaan menossa aseteltiin kuulemma metrin verran peppu villoja ja maahan menossa istuttiin.
Ainut positiivinen asia oli hyvin onnistunut henkilöryhmä. niin ja tuli todistettua mikä teho tänne kutsulla on mein Roopeen. Luokse tulossa meinas lähteä tyttö tervua moikkaamaan, mutta napalla käskyllä vaihtoi suuntaa ja tuli luokse.

No kaikesta huolimatta se ei ehkä ollut ihan niin kamalaa miltä itsestä tuntu, kun kuitenkin läpi päästiin.
Ja kaupunki osuudella Roope jo näyttikin osaamis tasonsa, kun otin sen käskyn alle. Kyllä siellä vaan seurattiin ja tehtiin, mitä nyt jotkut asiat hirvittivät niin paljon et niiden ajaksi vähän herpaantui, mutta kaikki mikä kokeeseen kuului niin meni ihan hyvin.

Elikkä saatiin me se Bh titteli, vaikkakin jo olin luopunut ajatuksesta tottiksen henkilö ryhmään mentäessä.
Nyt kai sit tarvis tosissan alkaa valmistautumaan kisa uraan.

Niin ja ennen kuin toivotan hyvät syksyn jatkot syksyisen myrskyn keskeltä niin kerrompa että muilla pojilla menee hyvin mitä nyt kuonoa rypistetään, kun on aina märkää.

Oikein hyvää syksyn jatkoa kaikille.

P.s Ne joilla on vuosimallia -02 oleva tervu niin niille ei enään saa uusia aivoja. Valmistus on lopetettu.

Iwan ja Tsäkur saavat kunnian poseerata Viikon koirakuva haasteessa tällä viikolla.
Kaukkari pojathan rakastavat luontoa ja siellä myös tulee otettua hyvin paljon heistä kuvia, mutta tässä muutama kuva luonnonlapsista.

Taas on aika vierähtänyt kauhiaa vauhtia ja viime kirjoituksestakin  on aikaa pari kuukautta.

No ei täällä mitään maailmaa mullistavaa ole tapahtunut, eikä olla oltu hiljaa, vaikka ei tänne olla ehditty kirjoittaa.

Tsäkur ja Imppu ovat ottaneet syksyn vastaan enemmän ja vähemmän iloisesti. Silloin on kivaa kun aurinko hellii viluisia kaukkari poikia, mutta ne vesisateet. Juuri tuossa pari päivää sitten aloin Imppua tarhaan viedessä miettimään onko minulla 2 Kaukasailaista vai 1 Kaukasialainen ja poni. Oli nimittäin taas porukan juniorilta sellaiset ori hypyt et meinasin itsekin hyppiä mukana. Takajaloillaan seisten ja pukkihyppyjä esitellen sain raaha Impun tarhaan, kun ei millään meinannut tulla, kun on märkää ja kurjaa.
Tsäkur nyt alituu kohtaloonsa ja lompsii tarhaan kun viedään, mutta sisälle hakiessa saa varoa, ettei ole itse kuralla kuorutettu, kun vanhus kiihdyttää ovelle.

Imppu on myös käynyt tutustumassa syksyn sienisatoon. Muutama viikonloppu sitten käytiin metsässä hieman tarpomassa ja etsimässä sieniä. No ei niitä paljoa löytynyt, mutta silti Imppu sai maistaa kun Kapa vaari tarjosi koristaan sienen maistettavaksi. Suuhunsa Imppu kyllä otti mutta yhtä vauhdikkaasti myös sylkäisi pois. Ei tainnut juniori tykätä sienistä.

Bobilla tämä syksy on ollut yhtä tasaista koti hitleröintiä. Roope saa hampaasta, jos erehtyy Bobin apajille ja on sitä vanhan herra matollekin lirauttanut, kun ei olla menty hänen mielensä mukaan (hyvä ettei lirauttanut äidin varpaille).
Bobi on myös innostunut käymään pk-tottis treeneissä. Meillä on myös ihan oma kuvio mitä "treenataan", nimittäin henkilö ryhmää, jossa kaikki saa raapia ja syöttää vanhaa herraa ja joollei hoida hommiaan niin Bobi kyllä huomattaa raapaisemalla jalasta.

Roopen kanssa ollaan kovin yritetty saada itseämme bh-koe kuntoon, mutta usko alkaa loppumaan. Oma koulun käynti häiritsee pahasti harrastustoimintaa ja nyt sit vielä Roope meni ja teloi jalkansa. Jos ei ens viikonloppuun mennessä ole kunnossa niin luovutaan koko ajatuksesta tältä syksyltä.

Roopen kanssa tuli myös leireiltyä tuossa syyskuun alussa. Saimme paljon hyviä vinkkejä tottikseen ja jälkeen. Roope myös yllätti metsässä tehokkuudellaan. Jätkällä ei oikeastaan vuoteen olla otettu jälkeä ja veti tosi hienosti siihen nähden mitä treenattu. Uusittiin myös leirillä leikki mielisen Koira Toto juoksun kolmas sija saaden kaiken maailman herkkuja.

Mutta kai sitä taas täytyy lähteä koirien pariin hääräämään ja pelastamaan ne nälkä kuolemalta. Varmasti taaas jäi paljon kertomati, mutta kaikkea ei voi muistaa, kun pelkkää blogiin kirjoittamistakin on miettinyt kuukauden verran.

Mutta Oikein hyvät syksyt kaikille kävijöille.

Kuvia muuten tulossa jossain vaiheessa. olen kyllä tainnut monta kertaa jo niitä luvata, mutta jos nyt vaikka jossain vaiheessa niitä saisi laitettua, kun tuo oma konekin on kunnossa.

 

Tuossa jokin aika sitten tuli käytyä kalassa ja Tsäku pääsi mukaan harrastamaan luontomatkailua.

Johan tuli taas pyörähdettyä Roopen kanssa näyttelyssä. No en kyllä tiedä oliko se niin pyörähdys muuten kuin kehässä. Puoli kaksitoista ypäjän raviradalle saavuttiin, kun rokotusten tarkastus loppui kahdeltatoista. No olin arvioinut et belgit alkaa viimeistään siinä puoli kaksi. No meni ihan himpan arviointi ketuilleen kun lyhytkarvaiset kolmen koon mäyräkoirat alkoivat vasta kahdelta vaikka olisi jo pitänyt alkaa kahdeltatoista.

No tästä Maret Kärdin pähkäilystä sitten kärsivät Australiankarjakoirat, Australiankelpiet, Beauceronit, Groenendaelin ja Tervut ja koko muu ykkös ryhmän ja veteraanien rop sakki odotti rakennusten toisella puolella ryhmä kehien alkua. Tosin ei meistä kukaan saanut roppia. Punainen nauhan pätkä oli voitto ja moni sai tutustua siniseen, harmaaseen tai ruskeaan väriin.

Mutta oli taas opettavainen reissu. Nyt tiedän että 5-6 vuotias belgi uros on vielä kasvavassa iässä, kun viime kesästä Roopelle oli tullut kaksi senttiä lisää korkeutta.

Belgien tulokset ihan ittelle muistiin, et muistaa miksi kannattaa perua koko näyttely reissu jos tulee tuomari muutos ja belkkarit arvostelee Kärdi.

Groenendael
Veteraani uros
Mustan Riiviön Eppuepänormaali HYL

Käyttö narttu
Marmara Rocket Queen EH tai H

Tervueren
Juniori uros
Energetic-Action´s Eccu EH1

Avoin uros
Workaholic Stuntman HYL

Juniori narttu
Kuunsirpin Shining Star EVA

Kummatkin hylätyt tuli yli korkeuden takia ja EVA kun ei ollut antanut katsoa hampaita.

Kaikkia kyllä ketutti näyttelyn jälkeen Kärdin show minkä se piti mäyristen päätyttyä ja olihan kello lähellä puolta neljää kun me viisi belgiä ja muutama kannustus joukkolainen päästiin lähtemään kotia kohti.

Vaikka vettä aina välillä satoi ja kesti niin mukavaa näyttely henkeä oli pitkästä aikaa. Siellä me belgit omistajineen pidettiin toisillemme seuraa ja siitä kiitos Eppuepänormaalin ja Rocket Queenin omistajille, Eccun omistajalle ja kannustus joukkolaiselle ja Shining Starin omistajille ja sille pienelle Shcipperkelle joka kävi nuoria belgi miehiä pistämässä ojennukseen.

Taas on vuosi vierähtänyt eteen päin ja saamme juhlia Roopen synttäreitä. "Juhannuspoika" täyttää kokonaiset kuusi vuotta.

Vuoden aikana on tapahtunut yhtä sun toista, mutta jos tavoitteista jotain sanottaisiin niin "puolet" on saavutettu. Herra on käyttötuloksia vaille muotovalio elikkä ne kome vaadittavaa sertiä on saatu haalittua kasaan. Tänä syksynä yritämme päästä Bh-kokeeseen tai no meidät painostetaan niihin menemään, kun viime syksynä jo haastekin heitettiin.
Kisaaminen alkaa lähivuosina, kunhan nyt ekaksi saisi tuon aalonharjalta pohjalle menevän koiran jotain oppimaan tai no kai se osaisi jos se malttaisi aina keskittyä.

Mutta nyt lähdemme katsomaan toivottaako vanha vaari Bobi hyvät syntymäpäivät vai komentaako se taas nurkkaan.