Niin se pikku murjaani vanhenee ja "viisastuu".

Siskolikoille ja veljelle paljon Onnea!!

Suuri PERSOONA on poissa. Juokse villinä ja vapaana. Paikkaasi ei täytä yksikään ja hymyäsi ei unohda kukaan. Pidä taivaan lammasvarkaat kurissa Tsäkur.

Tsäkur
6.6.1999 - 9.1.2012

Yöllä taas mä menin parvekkeelle nukkumaan,
jotta lähempänä mua ois hän
Pediltäni taivas näkyy, ryhdyin oottamaan,
että näen tähden lentävän
Sanovat jos jossain huomaa tähdenlennon niin
toivoa voit'silloin mitä vaan
Yöllä ylös taivaalle mä pyynnön kuiskasin
Kävisipä pian tuulemaan

Tyyni oli eilen yö
mut kohta kuitenkin
Tuuli henkäisi ja tuntee sain
Joku liikkui lähelläni
koski poskeain
Tutun tassun tunsin ihollain

Enkä enää epäillyt
vaan tiesin, että voin
Niin kuin pieni lapsi nukahtaa
Ilma jota hengitämme samaa ilmaa on
Ja jalkojemme alla sama maa

Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen turkillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä muistan yhä vaan

Loppu vuosi on mennyt niin vauhdikkaasti, ettei ole huomannut kuinka päivät, viikot ja kuukaudet ovat kuluneet. Jutun lomassa kuvia loppu syksyn varrelta.

Edempänä juttua Tsäkurin lääkäri käynneistä, muut pojat ovat voineet hyvin, paitsi Roope. Syksyn vesisateiden keskellä Roope teloi tassunsa lasin paloihin. Antibioottia ja tassu siteitä kului, mutta onneksi antura parantui yllättävänkin helposti, kun ottaa huomioon syksyn märän sään.

Roopelle on aloitettu ensi vuoden näyttely kalenterin suunnittelu ja tuomari tietojen kyttäily. Päätetty jos säät sallii, niin keväällä Imppu on killuttimia köyhempi. Misse on sentään tämän syksyn osannut olla tappelematta muiden kissojen ym. elikoiden kanssa.

Mutta siirrytään Tsäkurin lääkäri käynteihin, joka onkin piiiitkä tarina kerrottvaksi, vaikka kuina lyhentää.

13.10 Hemoglobiini kontrolli

Hemoglobiini hiukan laskenut edelliskerrasta. Enään ei muista mikä se oli, kun ei muistiin ole kirjoittanut, mutta lähempänä 120 kuin 130. Edelliskerralla (6.10) hemoglobiini oli 128.

28.10 Hemoglobiini kontrolli

Hemoglobiini noussut rutkasti, ollen 134.
Fosfori arvot olivat normalisoituneet. Todennäköisesti fosforin lasku johtui kilpirauhasista. Myös muut arvot olivat hyvät (maksa, munuaiset, Ca, Na, K, amylaasi, proteiinit, bilirubiini).
Kortisoni annostusta nostettiin 1 tabl/pv. Kirsu alkoi oireilla, kun kortisonia laskettiin  viikonvälein.

11.11 Hemoglobiini ja kilpirauhaskontrolli

Tsäkurin vointi hyvä, mutta hemoglobiini jälleen laskenut 122.
Kortisoni annosta laskettiin 1 tabl/pv.
Tsäkurille määrättiin "sairaslomaa", eli yrittää selittää ettei saa riehua ja rasittaa itseään.
Tyroksiini taso edelleen alhaalla. Annostus nostetiin 3+3/pv.

24.11 Hemoglobiini ja kilpirauhaskontrolli

Kortisoni nostettiin viikon ajaksi 2 tabl/pv, kun kirsu olialkanut mennä huonompaan kuntoon.
Hemoglobiini oli noussut 128.
Tyroksiini taso edelleen alhainen. Annostus nostettiin 4+4/pv.

2.12 Hemoglobiini ja kilpirauhaskontrolli

Vointi hyvä ja vihdoin hemoglobiini pysynyt, nousten 130. Hematokriitti 37.
Tyroksiini taso edelleen alhainen. Annostus nostettiin 5+5/pv.
Kortisoni laskettu 1 tabl/pv, viikon kuluttua kokeillaan annoksen puolitusta.

19.12 Hemoglobiini ja kilpirauhaskontrolli

Kirsu ehjä, mutta paksuuntuneen oloinen. Silmäluomessa samantapaista "ihottumaa", kuin kirsussa. Sarveiskalvo tarkastettiin ja todettiin terveeksi. Silmän kutinaan kokeillaan viikon ajan Oftan Dexa-Chloraa.
Kortisonia jatketaan 0,5 tabl/pv.

20.12 Hemo/ kilpi arvot Vetlabista

Pirkolta tuli joululahja uutisten ja joulun toivotustwen kera arvot.
Hemoglobiini arvo oli pysynyt, "nousten" 131:teen ja tyroksiini oli noussut viite arvoihin.
Kolmen kuukauden taistelu alkaa tuottamaan tulosta. Voiko tämän parempaa joululahjaa odottaa.
Kolmen viikon kuluttua menemme kirsusta kontrolliin. Toivotaan että kirsukin johtuisi kilpirauhasista.
Nyt otetaan lunkisti kortisonien kanssa ja annetaan elimistön rauhassa toipua.
Seuraavassa kontrollissa "jos mahdollista" yritetäänruveta jättämään kortisoni vallan pois. Jos tarve niin pyritään pärjäämään paikallishoidolla.
Kuukauden kuluttua tyroksiini kontrolli.

Kilpirauhaslääkityksen aloitus ja oikean tason löytyminen pitäisi olla helppoa, mutta Pappa osoitti ettei näin aina ole. Pirkkoa lainatakseni: Tsäkur on erityislaatuinen vanha herra, niin pitäähän sairauksienkin olla erityislaatuisia.

Nyt toivomme, että pysytään terveinä, jotta uusi vuosi voidaan aloittaa iloisissa merkeissä.

Pari viikkoa on mennyt niin, ettei ole huomannutkaan.
Aikatauluissa on ollut sovittamista, kun on saanut miettiä, kuinka ennättää antaa Tsäkurille lääkkeitä, käymään Halikossa kontrollikäynneillä ja töissä vielä kaiken sivussa.
Sairaskertomusta ja lääkärikäyntejä on riittänyt.

30.9 käytiin tarkastuskäynnillä.
Pissa alkoi olemaan ok, mutta hemoglobiini oli laskenut 119 eli keskivaikea anemia lähellä kriittistä. Antibiootti kuuria jatkettiin ja laitettiin Pappa ruokaperäiselle rautakuurille.

Heti maanantaina 3.10 mentiin seuranta käynnille, ettei hemoglobiini vaan ole entisestään tippunut. Hemoglobiini oli pysynyt samalla tasolla ollen 120. Tästä alettiin miettimään syitä alhaiselle hemoglobiinille.
Maanantaina Pappa sai myös olla hoitaja harjoittelijan potilaana, kun otettiin verinäyte. On se niin helppoa Papan kanssa olla, kun kaikkea saa tehdä ja Pappa vaan seistä jöpöttää. Tosin jos Pappa oli tahtonut niin olisi pystynyt hoitajan korvan nauskasemaan, oli se niin vaarallisen lähellä kuonoa.

6.10 jälleen mentiin seuranta käynnille ja silloin oli jo iloisia uutisia, kun hemoglobiini oli lähtenyt nousuun ollen 128. Pirkolle (eläinlääkärimme) oli virinnyt ajatus Papan potilaskertomuksia tutkiessa, jos nämä mystiset oireet johtuukin kilpirauhasesta.
Papasta otettiin kilppari näytteet ja lähetettiin ne eteen päin tutkittavaksi. Samalla myös jatkettiin antibiootti kuuria varmuuden vuoksi, kun elimistö oli lähtenyt vasta toipumaan. Aloitettiin myös kortisoni kuuri kuonon ihottuman tähden. Kortisoni kuuri siksi, kun Pappa niin kovin kuonoa tykkäsi kahnuttaa joka paikkaan.
Torstain käynnillä myös näytettiin todellinen luonne, kun ilmoitettiin kaikille kanssa potilaille mielipide heistä. Muuten Pappa on yleinen lellipentu, joka yrittää ohimennen rouhaista nappulasäkin kulmasta ja ensiapu pakkaukset ym. tutkitaan mitä kassan läheisyydestä löytyy ja naureskellaan kaikille, jotka ohimennen viitsivät raaputtaa.

Perjantaina 7.10 oli aihetta iloon (näin kieroutuneesti). Syy sairasteluun todennäköisesti löytyi.
Papan kilppari arvot olivat, kuin suoraan oppikirjasta otetut. Eli ei epäilystä, etteikö vajaatoimintaa olisi, kaikki arvot täsmäsivät. Pappa on sellainen malli esimerkki.

Nyt sitten syödään pillereitä roppakaupalla ja 13.10 mennään tarkastamaan hemoglobiini. Toivottavasti torstain jälkeen seuraavan kerran vierailemme Pirkon luona, vasta Marraskuun alussa kilppari kontrollissa.

Nyt eletään toivossa, että tuo kilppari oli kaiken takana, eikä mitään muita oireita/ sairauksia ilmene.
Pappa on reippaudellaan jaksanut ihmetyttää montaa ihmistä. Moni oli jo pari viikkoa sitten toivottomia Papan tilan tähden, eikä toiveita paljoa annettu, mutta Pappa näytti epäilijöille mistä vahvat kaukkari papat on tehty.

Tässä olen miettinyt kummoinen 12 vuotias riiviö tähän taloon vielä tulee, kun saadaan anemiat ja kilpparit hoidettua, kun nytten jo välillä tulee mieleen, ettei se ole 12 vuotias vaan 2 vuotias murrosikäinen riiviö.

Mutta palaamme vielä tässä aiheessa, kun on lisää kerrottavaa.
Muut pojat ovat olleet terveitä ja ihmeen kilttejä viime aikoina. Iwankin on osannut olla koiriksi kaupunki vierailulla ja näytti kuinka lutunen hän osaa olla, kun ihmiset osaavat pysyä tarpeeksi kaukana HÄNEN laumastaan.

Tästä on hyvä jatkaa syksyä ja aurinkoisista päivistä nauttimista.

Täällä on ollut vauhdikas viikko. Tai no väilillä se oli ei niin vauhdikas, mutta ehkä hieman jännä Papan osalta. 

Viime viikonloppuna ulkoilimme oikein urakalla, kun oli kaunis sää. No maanantaina Pappa oli hieman noope ja ajattelinkin, että tais olla rankka ulkoilu viikonloppu. Tai sitten ei. Tiistaina herraa ei kiinnosta nousta, eikä liiemmin liikkuakkaan, mutta mainittakoon, ettei ruokahalu ollut minnekään kadonnut. 

Aamusta heti puhelimen ääreen ja soittelemaan, jos jonnekin. Piti selvittää minne päästään lääkäriin, aamukahvi seura/ koiran kantoapu, töiden järjestely niin, että joku muu ne tekee tarvittaessa. 

11.15 saatiin aika Halikkoon ja tarvittaessa aikaisemminkin. Hieman ennen 11 kurvattiin pihaan ja saatiin herralle järjestettyä hoitohuone valmiiksi., jonne saimme mennä pötköttelemään. 

Papasta otettiin verinäytteitä, pissa tutkittiin, anaalirauhaset tyhjennettiin ja kuumetta mitattiin. Kaikki näytti hyvältä, mitä nyt hemoglobiini ja fosfori  hieman alhaalla ja kuumetta. Mutta se pissa oli kuulemma jotain aivan kamalaa ja eturauhasta pidettiin aivan selvänä syynä. Siltä seisomalta herra vispattiin pöydälle ja sai privaatti kyydityksen röntgeniin, jossa sitten kuvattiin keuhkoista peräsuoleen. No eipä se eturauhanen ollutkaan ja sisuskalutkin näyttivät paikallaan olevan, eikä niissä mitään erikoista näkynyt.
Näillä eiväillä päädyttiin ärhäkkääseen virtsatie tulehdukseen, joka on saattanut jo jonkin aikaa olla, mutta ulos päin ei vain ole mitään näkynyt. 

Saatiin hevos kuuri antibiootteja ja kipulääkettä, kun on vanhasta koirasta kyse niin ei saa jäädä paikalleen makaamaan. Loppu tiistai päivä piti tunkea koiran suusta nestettä ja ruokaa ales, kuulemma ihan sama mitä kunhan menee ja pysyy sisällä. Piimävettä saatiin niin kiitettävästi menemään, ettei seuraavana päivänä nähty aihelliseksi lähteä tiputukseen. Olisivat jo tiistaina ottaneet tiputukseen, vaikkei kuivinut ollutkaan, mutta alkoivat miettiä, että siitä saattaa syntyä liikaa stressiä ja antoivat kotiin ohjeet.
Tiistai iltana jo Pappa rupesi piristymään ja keskivikkona, jopa jo tapeltiin mennäänkäö autoon vai tarhaan ja ottiin juoksu askeleita. Nyt ollaan jo melko normaaleita, mitä nyt lääkkeet varmaan hieman väsyttävät.
Antibiootit taitavat olla melkoisen vahvoja, kun jo melkein kuukauden päivät kiusannut ihottuma nenässä alkoi paranemaan muutaman päivän jälkeen. 

Perjantaina pojat saivat viikon häslingeistä oikein kunnon luut ja niistä onkin riittänyt hupia. Iwan on hieman nenä sutturalla, kun Pappa on yöt tassulassa ja aamupäivisin tuvassa ja hän joutuu pihalla olemaan, mutta pääse hän sentään autoilemaan niin, että Pappa jää kotiin.

......

Paljon varmaan kaikkea on taas tapahtunut, mutta tämän viikon tapahtumat ovat päälimmäisenä mielessä. Mutta loppuun vielä kuvia poikien luun syönti tuokiosta.

SE PITÄÄ TAPPAA!!

TUKEVA ASENTO PITÄÄ OLLA.

NAMSKIS!

Näyttelykausi tuli päätettyä viikonloppuna Tervakosken Kv näyttelyyn. Tuloksena Vet Eri2. Huonolle ei hävitty, mutta pulleiden sormien välistä se voitto lipsahti taaaas... elikkä edelleen ollaan pulskia, muttei sentään läskejä.
Ihminen kun on kaheli ja yllytyshullu luonteeltaan niin ollaan saatu päähän et TK1 olis kiva. Eli talvi vietetään treenikentällä. Älä tule kova talvi, tule hyvä talvi. Ei sitä myöskään tiedä, jos vain sopiva sisänäyttely sattuu tulemaan vastaan, jos vaikka ensimmäiseen sisänäyttelyymme menisimme.

Kerrankin sain Iwanista kuvan, kun hän makaa lempi paikassaan. Tuosta on tämän kesän aikana useamman kerran siirretty hiekkoja paikasta toiseen. Vesisateilla siinä on kiva tassujen luttaus paikka, jos niin tahtoo kaivaa.

No mitäs muuta. Naapurinkoira hätistelee Misseä ja se raukka koira ei edes ymmärrä et Iwan meinaa syödä sen elävältä. Prkl mitäs pompit mun tontilla, tuumaa Imppu.

Tsäkurin nenää rasvataan ja nyt on silmäänkin hommattu rasvat. Ihottuma/ rupi oli ihan alaluomessa niin ei uskalla laittaa muuta kuin silmään tarkoitettua töhnää. Nenä ja silmä ovat pikkuhiljaa alkaneet paranemaan, mutta kärsivällisyyttä kysytään, kun koira juoksee karkuun ja rimpuilee niin, että rasvat ovat kaikkialla muualla kuin siellä missä pitäis.

Simmu ja nenä eivät ole olleenkaan noinkaan huonon näköiset enään. Nyt sit katsellaan häviääkö ihottuma syksyn myötä vai täytyykö ruveta tarkemmin tutkimaan missä vika. Kovin hyttyset ym. tahtovat Tsäkuria kiusata.

Poikien tarhoihinkin ollaan vihdoin ja viimein aloitettu kesähuolto. Vai pitäisiköhän sitä kutsua syyshuolloksi. Pientä remontointia ja paikkojen huoltoa. Sateet vain tahtovat häiritä ulkona tyoskentelyä.

Tulipahan taasen käytyä näyttelyssä. Viimeinen kerta, kun viitsin Kokkoselle vaivautua, jollei sit ihan naapuriin tule ja ilmaiseksi pääse.

Eipä taida herra luonnetta arvostaa, kun koirat saa kehässä tehdä mitä lystää. No eipä sillä ole edes yhden suuntaista linjaa millä arvostella ja koirien tulee olla lähempänä luurankoa, jotta ovat tarpeeksi laihoja hänen mieleensä. Ei sillä, etteikö Roope olis vähän tuhdissa kunnossa, mutta kun Roopen kilpakumppani vetskuissa sai eh:n lihavuuden takia ja sillä tuntui ihan oikeasti kylkiluut. Olisit muuten ihan pakko käydä kokeilemassa Colan kyljet, kun kuulin syyn eh:n.

Vertailun vuoksi laitan kesäänkuun alussa saadun arvostelun ja nyt saadun. Onhan niissä pari kuukautta eroa ja koira on yhdeksän vuotias veteraani sentään ja pari kiloa laihtuneena (lukekoon ken mitä tahtoo). Lihavoituna on arvosteluissa ristiriitaiset kohdat.

Arvostelu 20.8
Kookas. Erittäin hyvä tyyppi. 9v. veteraani uros, jolla on oikea rungon pituus ja raaja pituus. Hyvin kulmautuneet raajat. Hyvä selkälinja. Erinomainen ilme. Yhdensuuntaiset kallon ja kuonon linjat. Oikean kokoiset, mutta hieman leveäasentoiset korvat. Leikkaava purenta. Liikkuu hyvin, hyvällä askelpituudella. Hyvä karvanlaatu. Varma rauhallinen käytös. Kivekset poistettu, josta todistus esitetään. Hiukan tukevassa kunnossa. Tulos Eh.

Arvostelu 5.6
Kauniisti harmaantunut veteraani uros, joka esitetään tukevassa kunnossa. Hyvä rungonpituus ja raajakorkeus. Niukasti kulmautuneet raajat. Hyvä ylälinja. Kallon ja kuonon linjat ei aivan yhdensuuntaiset. Leveä asentoiset korvat. Kaunismuotoiset, keskiruskeat silmät. Tasapurenta. Kivekset poistettu, josta todistus. Liikkuu ikäisekseen erittäin hyvin. Hyvälaatuinen turkki. Ystävällinen käytös. Tulos Eh.

Tästä jokainen päätelköön mitä lystää.

Mitäs muuta tänne kuuluu.

Tsäkurin kanssa käytiin perjantaina tervehtimässä Evaa. Syynä oli kummallinen ihottuma/ rupi kirsussa/ kuonossa. Syynä tälle epäiltiin allergiaa jollekin itikalle tai infektioo. No sitä nyt hoidetaan Canofitellä, jolla nenää voidellaan kahdesti päivässä. Vaikkei ole kuin pari päivää mennyt, niin näyttää nenä paremmalta. Ainakin ruvet ja karsta ovat ruvenneet irtoamaan. Tsäkurin menoa ei nenä mitenkään haittaa.

Hieman ruvet näkyvät ensimäisessä kuvassa. Nyt jo nenä nätimmän näköinen, eikä ruvet niin selkeästi erotu.

Iwan ja Misse ei ole tällä kertaa saaneet mitään erikoista aikaiseksi. Iwan nassuttaa heiniä tyytyväisenä ja Misse ravaa sisään ulos sisään, kun ei tiedä kummassa olisi parempi.

Voi kun tämä kesä menee vallan siivillä. No jos jotain hyvää etsii, niin eipähän ole kuuma, eikä ukkosta.

Roopen kanssa ollaan näytelmissä taasen pyörähdetty. Viime viikonloppuna olimme turkkusessa ja tuloksena Vet eri2. Holm on tarkkaakin tarkempi syynääjä. No edelleenkään ei pojalta kulkusia löytynyt, vaikka kuinka yritti etsiä, ennen kuin honasin sanoa, ettei sieltä pitäisikään löytyä. Kulkusten puute ei pahasta ole, jos vai todistukset on kunnossa, mutta suu värkin osalta ei ole todistuksia ja siitä tuli hieman sanomista, kun niitä kaikkia hampaita ei löytynyt. No emmepähän olleet ainoita, joilla ei purukalustosta ollut kaikkia palikoita paikallaan. 

No mitäs muut.... nauttii viileämmistä säistä. Imppu ja Papu ketarat taivasta kohden ja Misse sohvalle käpertyneenä. On nämä kai taas yhtä sun toista ennättäneet tekemäänkin, mutta kaikkea ei muista. Sen verran kuitenkin, ettei katsastusmies tainnut uskaltaa olla antamati leimaa pakuun, kun Impun kans tarkkailimme varpaat katsastushallin kynnyksellä meneekö läpi vai kuinka. Iwan ei oikein digannut, kun vieras miäs ajelee ja sorkkii HÄNEN autoaan.

Mutta kun juttua ei irtoa kiireen ja sään aiheuttaman masentuneen mielen takia niin laitetaan kuitenkin kuvia.

Eihän minulla mitenkään anova ilme ole.. eihän ole.

Ja vauhtia piisaa, jos vain autoon pääsee.

Ja osaan minä joskus poseerata..
(arvatkaa vaan kuinka monta epäonnistunutta otasta tuli).

Ja viimeiseksi meidän posekissa.
Joskus sekin on kuvauksellisella tuulella, vaikka useimmiten kääntää selän kameralle.. se on ilmeisesti se parempi puoli.

Jotkut varmasti jo onkin odottaneet mikä oli viikonlopun näyttelyn tuomio.

Erinomaisen verran saimme kunniaa ja hyvän arvostelun. Kerrankin jopa Roopekin oli melko mallikelpoisesti. Jopa niin mallikelpoisesti, että siitä oltiin saatu räpsäistyä kuva. Koira juu oli kuvauksellinen mutta voiko ihminen olla niin epäkuvauksellinen . Kyllä taas hävettää netistä löytyvät kintut, ei niillä ainakaan missikisoja voiteta.

Tuomarina oli tanskalainen erikoistuomari Gert Christensen, joka antoi erin, mutta jätti vetskujen kaksoseksi.

Arvostelu:
9 vuotias. Urosmainen pää ja ilme. Ruskeat silmät. Hyvin kiinnittyneet korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Massava (hyvällä tavalla) runko. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvä luusto. Liikkuu hyvin ikäisekseen. Hyvä karvapeite. Hyvä luonne. 

Jotkut jotka tietävä sisäpiiri tietoa niin varmasti huomasivatkin jo arvostelusta ettei hampaista ollut mitään puhetta. Eli pääsenpähän sanomaan "kun koirasta tulee valio tai tiettyyn ikään, ei hampailla ole väliä". Edelleenhän Roopelta puuttuu se ala ykkönen, jonka Gert ainoana huomasi kahdeksan vuotta sitten ja rokotti siitä sijan laadussa eli tiputti erin eh:ksi.

Toivottavasti olisi ukkosen vähäksi aikaa ohi. Tsäkurin oli viime lauantaina pitämässä ukkosta tuvassa, eikä ollut laisinkaan innostunut ulkona vallitsevasta säästä.

Meillä on myös tulvinut pahemmin kuin keväällä lumien sulamis aikaan. Viime viikolla kaiken kaikkiaan satoi toistasataa milliä vettä, niiden kaikkien ukkoskuurojen aikana.

Tulva alkoi hipomaan jo Impun tarhan ovea ja tarhoille ei pariin päivään päässyt kuin kummarit jalassa.

Meillä olisi voinut myydä järvenranta tontin torstain ja lauantain sateiden jälkeen. Eikä pelkästään poikien tarhoille ollut vaikkeuksia päästä kuivin jaloin.

Eli toivomme kuivaa ja mukavan lämmintä (lue: ei tukalan kuumaa) loppu kesää.