Syksyn aikana on jonkin verran kamera räpsinyt. Paljoa ei ole ehditty kuvaamaan, mutta jonkin verran silti.

Mutta näin loppuvuodesta on hyvä koota syksyn ehkä onnistuneimmat kuvat nuorimmasta vanhimpaan.

Ainut joka kuva rykelmästä puuttuu on Roope. Sillä menee erittäin pulleesti ja tiukka laihdutus kuuri alkaa vuoden vaihteen jälkeen. Jos vaikka kehdattaisiin mennä treeneihin ja  näyttelyihin ensi kesänä, eikä hiiva tulehduskaan vaivaisi, joka on tänä vuonna kiusaa tehnyt.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä on ne paljon puhutut hienot kopit ja tarhat. Se on kun timpurit innostuu niin kopin koollakaan ei ole rajoja.

On sit muuten ekologinen koppi. Vanhat makasiniin laudat sai uuden käyttötarkoituksen kopin seinistä, eikä vanhat katto pellitkään menneet hukkaan. Täysin uutta on lattian vanerit ja ikkunan pleksi, joka sekin oli hukkapala kaupassa. Mökit on maalattu piha miljööseen sopiviksi, joten tästä voimme päätellä minkä värisiä rakennuksia pihasta löytyy.

Tarhat nyt vielä on vähän teko vaiheessa. Tolpat on katkaisemati ja hiekka tuomati, mutta kaikki aikanaan. Ehkä ensi kesänä tarhoissa kasvaa kunnon nurmikin.

Etu alalla on Tsäkurin tarha ja takana Iwanin. Laudat ja tolpat ovat nekin kierrätys tavaraa ja Tsäkurin tarhan ovi.

Kuva on otettu pitkään muistettavana päivänä. Koko päivän he olivat sovussa rinnakkain, mutta illalla se tappelu tuli, jossa Tsäkurilta lähti kynsi ja anturan pohja halki. Nyt jo antura alkaa olemaan melko hyvässä kunnossa ja viimeisiä antbiootteja syödään. Kynsi nyt ei ole vielä kasvanut, mutta se nyt sitten kasvaa aikanaa.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Klaanin uusi vahvistuskin julkaisi kuvansa täällä blogissa ja pika puolin ehkä myös saapuu sivujenkin puolellle stoorin kera, mutta sitä odotellessa otamme pienet päivä unet ja keräämme energiaa julkistus päivää varten.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Viikonloppuna Iwan pääsi retkeilemään lähi ympäristöönsä. Hauskaa tuntui pojalla olevan... ainakin, jos kuvia katselee.

Tiedä sitten mitä ihania tuoksuja maassa oli, mutta kovin täytyi itseään niihin hieroa.

Pakollisia poseeraus kuviakin oli pakko ottaa, kun herra suostui välillä vähän poseeratakin.

Mutta näissä tunnelmissa jatkamme retkeilyä. Ehkä pika puolin Tsäkurkin pääsee retkelle, kunhan nyt ekaksi saadaan tassu kuntoon, niin että voimme lähteä pidemmälle lenkille.

Herrat etsivät uusia hajuja.

 

Kuukauden päivät on muutosta vierähtäneet. Vielä ei pojat ole saaneet raitisilma myrkytystä, elikkä melkein hengissä ollaan.

Ei tuo muutto paljoa päänvaivaa ainakaan pojille aiheuttanut. Heistä taitaa olla vaan hauskaa, kun saavat katsella peltojen yli maisemia. Niin ja ne uudet kopit... taisivat kumpainenkin ihastua, kun on ikkuna pihalle päin ja oma terassi jolla voi pötkötellä. Hieman nyt Impun tarhaa on saanut vahvistaa eli kaikki puu osat vuorattu pellillä tai verkolla.... sattuu herraa aina välillä vit******** kun ei saa herkkuja tai joku pölvästi on kehdannut tulla naapuri pellolle puimaan juts sillon, kun tuuli käy tarhaan päin. Tsäkurille heti alkuunsa tehtiin vahva tarha ja kaikki varmistettiin niin ettei sieltä pääse ulos, eikä ole ainakaan vielä päässyt. Uhkasin kyllä kumpaistakin et laitan villahousuista tolpan nokkaan roikkumaan, jos ei pysytä tarhoissa.

Millenium-kissa Misse ei ole ollut moksiskaan koirista, eikä koiratkaan jaksa Misselle kiukutella. Missestä on vaan kovaa vauhtia tulossa "pikku kaukkari"... saa meinaas vahtia mitä kaikkea poikien ruokakupeista katoaa kissan suuhun, kun ne odottavat vientiä nälkäisille.

Niin ja jos palaisi siihen raitisilmamyrkytykseen... Aluksi jo meinasin heittää lapaset nurkkaan, kun pojat eivät meinanneet tulla toimeen tarhoissaan yhtä aikaa, vaan oltiin aina rähisemässä. No erään kauniin syyspäivän ne olivat aamusta iltaan ja melkein sovinnolla. No kävin kyllä kerran karjumassa kitarisat metrin ulkona "et jollei yhteis elo ala toimimaan, niin viskon kävyillä niin kauan et toimii". Tästä keuhkoamisesta sain mulkaisuja "paska akka, kun ei anna tapella".
Niin päivä meni hienosti, mitä nyt sit illalla, kun oli Impun aika mennä sisälle syömään, niin Pappa sai tappelun aikaiseksi ja siinä rytäkässä se jotenkin sai tungettua varpaansa aidanraosta ja tietenkin Imppu käytti tilanteen hyväkseen ja päätti purra oikein kunnolla. No nyt ollaan sit pari viikkoa paketoitu Papan jalkaa, josta puuttuu yksi kynsi ja antura halki. Varvas olisi varmasti paljon paremmassa kunnossa, jos vaan joku antaisi pakettien olla rauhassa, eikä menis neliveto päällä aina kun pääsee remmin päähän.

Eli tämmöistä kaukkari poppoolle tällä kertaa...No mitenkäs sitten Roope.

Se on alkanut pikku hiljaa älyämään, et hän voi tehdä mitä lystää... no sen seurauksena on iskän leivän päältä muutaman kerran hävinnyt makkarat ja ollut kuolat tilalla. Roope on alkanut uskaltaa norkoilla pöydän laidalla, kun ei ole enään ketään komentamassa.
Treenaamaankin taas varmasti lähdetään, kun treenit muuttuu sunnuntaille ja kiireinen ohjaajakin ennättää kouluttamaan. No kyllähän kotonakin pystyy treenaamaan, mut se on jotenkin jäänyt, ,kun aina on niin kova kiire.. mukamas.

Mut hyvät syksyn jatkot.

Tällä klaanilla koittaa muutoksen aika...

Meinaas aijomme pakata tavaramme ja muuttaa.

Saa nähdä mitä siitäkin tulee. Iwan joutuu jättämään lapsuuden kotinsa ja välimatka sisaruksiin kasvaa niin ettei niiden kanssa enään jutustella peltojen yli. No Tuikku mummi on lupautunut ottamaan pikku herran aina välillä yökylään, ettei ihan vieraannu.
Tsäkur se onkin vanha konkari paikan vaihtamisessa, mutta saa nähdä mitä herra tuumaa, kun saa olla tästä lähin melkein 24h ulkona. Ei pääse enään sisälle luitaan hautomaan paksun räsymaton päälle.
No jos pojat saavat melkein raitisilma myrkytyksen uudessa paikassaan niin saavat ne myös varmasti ens alkuun uuden vihamiehen. Nimittäin peltojen kuninkaan ja hiirien kauhun..  millenium kissa Missen eli 9 vuotiaan sekasikiön, joka omaa koirien tavat... taitaa asustaa pieni koira kissan sisällä.

Mutta tämä klaani rupeaa laittamaan räsymattojaan ja puruluitaan pakettiin, jotta voimme ne myös muuttaa.

Tsäkur on muuten innokas muutto apuri... Rikkoo tyhjiä pahvilaatikoita, kun nyt oli sattumoisin jäänyt nappula pussin eteen.

 

Jo vain on puoli vuotta vierähtänyt. Puolet kujeistakin on kujeiltu.. tai ainakin toivottavasti.

Tämä lauman pomo/ blogi sihteeri ym. ym. on leipä työnsä kanssa ollut niin kiireinen, että tietotekniikka ja sen ihmeet ovat melkein vallan unohtuneet.. koirat sentään ollaan muistettu, vaikka välillä olisi se oma pääkin kadonnut ellei se olisi hartioiden välissä kiinni.

Vuosia on kaikki kolme ehtineet täyttää.
Impulle tuli 3v plakkariin ja järkeä toivottavasti yhtä paljon... tosin taisi matkalla kadota.
Tsäku sai täyden kympin täyteen, mutta käytös on ollut ala-arvoisen veroista. Kaikki pahat on tehty... tarhan oveen revitty/ syöty reikä, nappula pussille muutamaan kertaan murtauduttu.Tsäkun kyynärpääkin on tänä kesänä pysynyt kunnossa.
Roope taasen alkaa lähestymään veteraani ikää, elikkä seitsemän vuotta tuli plakkariin ja hiiva tulehdus korvaan. Tottista ollaan yritetty treenata ja metsään myös yritetty enättää, mut näillä työvuoroilla ne ovat jääneet melkolailla yritykseksi.

Mutta kaipa sitä täytyy lähteä murkinoittamaan laumaa... Toivottavasti piakkoin ennätän taasen tarinoimaan ja päivittelemään.

 

...jos ei muilla niin Tsäkurilla ainakin.

Niin se vuosi meni ja vaihtui. Roope oli onnensa kukkuloilla, kun pääsi oikein urakalla autoilemaan ja kyläilemään joulunpyhinä ja välipäivinä.

No Iwanin ja Tsäkurin vuosi loppui "ihanan" tytön löytämiseen. En sit kyllä tiiä oliko se niin ihana poikien mielestä, mutta kumpikaan ei sille mitään sanonut.
Uuden vuoden aattona, oli kääpiösnautseri tyttö lähtenyt karkuteille ja eksynyt meidän pihaan. Imppu sitä ens tutki tuolipinon alla ja minähän en mitään pimeässa tajunnut, vaan komensin sisälle syömään. Seurasta rohkaistuneena snautseri tyttö oli uskaltanut tulla tuolien alta pois ja oli rapuilla vastassa, kun menin Tsäkurin kanssa pihalle. En ehtinyt tajuamaan muuta kuin jotain rapun edessä, kun oven läväytin auki ja samalla hetkellä olikin jo Tsäkur takaisin sisällä ja ovi piukasti kiinni.
Ensiks luulin että se oli uhkarohkea mäyrä, kun ne viime aikoina on melkein pihassa asti tassutelleet, mutta tarkemman tutkimisen jälkeen se osoittautuikin hyvin pelokkaaksi pikkukoiraksi, jonka toppahaalarikin oli ihan miten sattuu päällä.
Koiran onneksi Tsäkur ei syönyt ihan heti jälkiruuaksi ja sen kaulapannasta löytyi puhelinnumero.
Tyttö oli ollut yli neljä tuntia karkuteillä ja eksynyt noin kilometrin päähän mökistään.
No tulipahan tehtyä hyvätyö vuoden viimeisille tunneille, kun tytön palautti oikeille omistajilleen.

No se siitä uudesta vuodesta, joka muuten meni ihan normaaliin tapaan, kuten mikä tahansa päivä vuodesta.

Mutta mutta se uusi vuosi ja uudet kujeet....

Aloitetaan kilteimmästä päästä eli Iwanista yllätys yllätys. Herralla on oikeesti herneitä päässä ja ne jopa kohtaavat. Iwanista on tullut iso poika ja osaa olla kiltisti, mitä nyt on sitä mieltä että äiteellä on kylmä sängyssä ja raahaa rukkaset sänkyyn ja putsaa aina välillä pöydät murusista, mutta pääsääntöisesti kilttimpi mitä viime vuonna. Ainut paha teko nyt oli et se tikkas käteen, mutta omapahan oli taas tyhmyyteni, koskahan saisi itsensä koulutettua... no tuskin koskaan muuta kuin kantapään kautta.

Ja kukas se on yrittänyt ollakaan kiltti. No tietenkin minun tottelevainen ja osaava Roopeni. Hmmm... No vuoden treenit on aloitettu... No joo ei niistä sen enempää ainakaan vielä, kun tuo keskittymiskyky on taas mitä on ja itselläkin aikaa riittää vaikka muille jakaa eli pirunmoista kiirettä pitää ja ajomestarikin yrittää kokoajan torpedoida treeni mahdollisuuksiamme... no ei sentään vaan yrittää järjestää aina tiistai illat vapaaksi että pääsen treenaamaan.
Roopekin muuten osaa pöydältä varastamisen jalon taidon.. ainakin jos erehtyy unohtamaan leipänsä pöydälle, kun lähtee vastaamaan lankapuhelimeen.

Kolmas koijari se kaikkein pahin. No jaa nyt kyllä täytyy taas vähän aikaa miettiä mitä oikein sanoo Tsäkurista.... No jos Iwan on kasvanut henkisesti niin Tsäkur on vaipunut kakaran tasolle. Tässä viikon parin sisällä herra on kaksi kertaa käynyt omatoimisesti vierailemassa nappula säkillä ja pöyrinyt sen jälkeen kuin syöttiläs sika. Ensimmäisellä kerralla se oli päättänyt lajitella palavat roskat omalla tavallaan ja murtautua isoon puiseen puulaatikkoon, jossa nappula säkkiä säilytin. No eihän sitä siellä voinut enään säilyttää vaan siirsin sen isoon huoneeseen ovien taakse, mutta eipä sekään riittänyt, kun herra siirsi nojatuolin pois tieltään ja avasi liukuoven ja repi tiellä olevat tavarat olohuoneen puolelle ja taas oli seurauksena paskaa olohuoneen matolla.
No jollen mitään muuta opi tästä niin Tsäkur alkaa saamaan riisillä höystettyä ruokaa, jotta herran ruokahalu tyydyttyisi.

Mutta eipä täällä kai mitään muuta niin mullistavaa ole tapahtunut joten hyvät vuoden jatkot.

(Huomasin muuten just äsken et, Roope alkaa kohta olemaan netti konkari kun viides vuosiluku alkoi pöyrimään blogi kirjoituksissa ja arkistossa, kohta tulee täyteen neljä puoli vuotta netti elämää).

 

Pitkään on jo puhuttu ja viime vuonna haastettukin suorittamaan Roopen kanssa BH-koe tänä syksynä.
Monta kertaa tuli mietittyä ilmoitanko ja sen jälkeen perunko.

No sitten koitti se viikko jolloin koe on. Armoton loppu viimeistely alkoi ja monta kertaa poljettiin maata jalalla, kun koiran pään sisällä olevat herneet ei kohtaa. Mutta kaikesta huolimatta lähdettiin lauantai aamuna luottavaisin mielin liikkeelle ja koe paikalle.

Toivoin sisimmässäni että olisin ensimmäisten joukossa ja pääsisin ensin suorittamaan liikkeet. Mutta eihän näin hyvä tuuri voinut käydä. Oltiin sitten toiseksi viimeinen koira toiseksi viimeisessä parissa ja ekana paikalla makuussa.
Paikalla makuu meni ihan hyvin siihen asti kunnes melkein slaakin partaalle ajautunut ohjaaja kuuli liikkeestä maahan käskyn tietäen että seuraava käsky on tänne. Ainoa ajatus mikä päässä oli et nyt pysyt perke**** koira siellä maassa tai tulee tunti turpiin. Ohjaajan helpotukseksi se koira pysyi ja sain kävellä hakemaan koiran paikalla makuusta joka todellakin makasi vielä samassa paikassa mihin olin jättänyt.

No sitten koittikin tottis osuus... no siitä ei sit sen enempää kuin hävettää vielläkin, kun Roope löysi elämänsä kumppanin ja vielä arvostelua kuunneltaessa se uikutti pääkallellaan tyttö tervun suuntaan.
Seuraaminen oli täyttä sittiä, täys käännöset pitkiksi, istumaan menossa aseteltiin kuulemma metrin verran peppu villoja ja maahan menossa istuttiin.
Ainut positiivinen asia oli hyvin onnistunut henkilöryhmä. niin ja tuli todistettua mikä teho tänne kutsulla on mein Roopeen. Luokse tulossa meinas lähteä tyttö tervua moikkaamaan, mutta napalla käskyllä vaihtoi suuntaa ja tuli luokse.

No kaikesta huolimatta se ei ehkä ollut ihan niin kamalaa miltä itsestä tuntu, kun kuitenkin läpi päästiin.
Ja kaupunki osuudella Roope jo näyttikin osaamis tasonsa, kun otin sen käskyn alle. Kyllä siellä vaan seurattiin ja tehtiin, mitä nyt jotkut asiat hirvittivät niin paljon et niiden ajaksi vähän herpaantui, mutta kaikki mikä kokeeseen kuului niin meni ihan hyvin.

Elikkä saatiin me se Bh titteli, vaikkakin jo olin luopunut ajatuksesta tottiksen henkilö ryhmään mentäessä.
Nyt kai sit tarvis tosissan alkaa valmistautumaan kisa uraan.

Niin ja ennen kuin toivotan hyvät syksyn jatkot syksyisen myrskyn keskeltä niin kerrompa että muilla pojilla menee hyvin mitä nyt kuonoa rypistetään, kun on aina märkää.

Oikein hyvää syksyn jatkoa kaikille.

P.s Ne joilla on vuosimallia -02 oleva tervu niin niille ei enään saa uusia aivoja. Valmistus on lopetettu.